No niin, nyt on taas aikaa istua tähän koneelle (nenä turisten). Pitemmittä puheitta itse asiaan.

Pihatietä jouduttiin lähteä muokkaamaan aijottua aikaisemmin, kun routa lähti sulamaan rytinällä ja sähkökaapelin ympäriltä maa sulasi niin petollisesti, että pystytysporukan auto meinasi upota akseleita myöten pehmeään maahan. Onneksi paikkakunnalta löytyy osaava ja ripeä kaivurimies, joka tuli auttamaan meitä hädässä. Siinä ei sitten kauan nokka tuhissutkaan ja työn tulos oli todella hyvä.

Soraa meni taas komeasti muutama kuorma!

Samalla muokattiin talolle johtava "kävelykäytävä", pohjalle styroksit ja päälle hiekkaa ja soraa.

Nyt kelpaa tallustella taloon kantavaa tietä pitkin. Soran annetaan painua vuoden verran ja sitten ensi keväänä laitetaan kävelysuoralle laatat, jottei kaikki hiekka kulje sisään.

* * * * * * * * * * * *

Ja sitten sisällä:

Keittiön lattia on valmiina odottamassa kaappeja, muovin alla suojassa, jottei kaikki kura ja sotku pilaa lattiaa heti. (Kaisalle kiitos pullatarjoilusta ja seurasta, saa poiketa toistekin.)

Lasten huoneiden lattiat on myös valmiina, tässä kuvassa tytön huone (sorry pöly).

Ja sitten se kaadettu väliseinä uudessa uskossa, miehet ahkeroivat lauantain ja valmista tuli. Tämä lähin pylväs oikeanpuoleisessa kuvassa on paksumpi, mutta tietenkään en ole huomannut ottaa siitä kuvaa eteisen puolelta, täytyy korjata virhe ensitilassa.

Takaisin pihalle: miehet ahkeroivat vielä tulevan porrastasanteen tukipylväät.

Tähän väliin luontohetki: olemme saaneet nauttia joutsenten ja kurkien muutosta ja viereisellä pellolla piti lokit, varikset ja pieni metsäpupu hauskaa keskenään (pupu ehti livahtaa ennen kameran tuloa).

Lapset laittoivat kortensa kekoon ja kantoivat kaikki tulevat takkatiilet portaille, josta minä ja pikkumies kannettiin ne sisälle, omiin pinoihinsa.

Nuohoojamestari ruuvasi seinälevyjä saumakohdista ja isäntä veti päälle liimaa ja paperinauhaa. Jos tällä lailla saisi hillittyä seinien elämistä ja tapettien ratkeilua, toivotaan että työ tuottaa tulosta.

Pitkistä pyhistä oli hyötyä, päästiin tekemään yhdessä saunaa loppuun asti ja tässä on tilannekuvaa. Käsittelin saunan katon, ikkuna- ja ovipielet värittömällä saunasuojalla. Kiuas tarvitsee vielä pitemmän sähkökaapelin, mikä pitääkin käydä ostamassa sähköliikkeestä, sitten senkin voi asentaa lopullisesti paikalleen, kivet päälle ja eikun löylyyn!

* * * * * * * * * * * * *

Arki alkoi sitten tiistaina ja työ kutsui. Samaisena päivänä sähkömies oli tullut talolle heti aamusta kytkemään piuhat kiinni. Pienenä moitteena kyseisestä henkilöstä voisi sanoa sen, että taloon tullessa hän oli vain kävellyt sisään ja meinannut alkaa töihin tervehtimättä isäntää ollenkaan. Kyllä sen verran pitää olla asiakaspalveluhenkeä, että sanotaan käsipäivää ja esitellään itsensä!

Nyt voi kytkeä valot sisällä ja pihallakin näkee pimeällä.

Samaisena tiistaina saapuivat muurarit ja iltapäivällä, kun itse ehdin talolle, oli työ jo hyvässä vauhdissa.

Näillä miehillä ei kauan nokka tuhissut, kun tässä vaiheessa oltiin jo tehty korotus perustustuksesta, piippu oli jo melkein välikatosta läpi ja takan sisäkuori oli jo näin pitkällä. Piipun muuraus jäi välissä taolle, kun kävi ilmi, että pakettiin oli pakattu vääränlainen pelti ja isäntä sai lähteä hakemaan sitä 50 km päästä keskusvarastolta. Niin ja piipunhattujakin oli tullut kaksin kappalein, täytyykin muistaa palauttaa se toinen rautakaupan kautta pois.

Sillä välin nuohoojamestari oli tullut apuun katolle. Hän rakensi piipunmuurausta varten lavan katon harjalle ja tanssi siinä välissä siellä sambaa, tuolla miehellä ei kyllä korkeat paikat päätä huimaa! Oltaisiin kyllä oltu aika pulassa ilman hänen tuloaan. (Ps. Hyvää 14-v hääpäivää hänelle ja vaimolleen!)

  

Huhuu, sieltä se tulee ja nyt ollaan jo läpi. Tästä ei sitten kauan mennytkään, kun piippu oli jo läpi ulkokatosta.

Sieltä se sitten jo pilkistää, jo ensimmäisenä päivänä piippu tuli valmiiksi. Ihmettelin alkuillasta, kun muurarit kysyivät pimeän tuloaikaa, mutta sillekin löytyi selitys, kun katsoi työn tohinaa.

Klo 21.10 oli jo piipun pellin ja hatun sovitus vauhdissa. (Ulkona ei ollut oikeasti noin pimeää, en viitsinyt käyttää pimeänkuvausasetusta, kun ei ollut kameran tukijalkaa.)

Ja sisällä puoli kymmeneltä oli jo näin valmista, ensimmäisenä muurauspäivänä!

* * * * * * * * *

Keskiviikkona saapuivat jännityksellä odotetut keittiön kaapistot. Malttamattomia kun oltiin, asennettiin kaikki alakaapit ja pöytätasot paikalleen.

Juuri sen näköistä kun oli kuvitellutkin. Ja kaikki mahtui paikalleen mittojen mukaan.

Muuraus klo 17, nyt oli jo ulkovuorauksen aika.

Klo 18.30!

Samaisena iltana (klo 21.30) takka sai vielä tasoitteen pintaan, odottamaan huomista antiikkilaastia.

* * * * * * * * * * * *

Torstaina takka sai sitten valkoisen antiikkilaastin pintaan, luukut paikalleen ja volaa, valmista on:

HIENO!!!

MYÖS TAKAPUOLELTA!!!

Muurarit vetivät tasoitteen myös yläkertaan piipun pintaan, kiitos!

Kyseisiä miehiä voin kyllä suositella, heillä työ käyttää ja itse emännän ei tarvitse olla siivoamassa miesten sotkuja. Onkohan muuten muurarien perusominaisuutena hyvät kielenkannattimet vai saako sen koulutuksen mukana? Mene ja tiedä, mutta tuli vain mieleen kun miettii oman isän sanavalmiutta ja kyseisten miesten supliikkia....